Helsingistä lähtiessämme lämpötila oli nollan korvilla ja lunta ei ollut vielä lainkaan. Shanghaissa lämpötila oli noin +2 ja +15 välillä. Pikkuhiljaa hivuttauduimme kylmästä kohti lämpöä. Ja pimeydestä kohti valoa. Helsingissä hivuttauduttiin samaan aikaan toiseen suuntaan..
Lähdimme Shanghaista illansuussa 2. tammikuuta 2016 kohti Filippiinejä ja Boracaytä. Lento Shanghaista Manilaan oli myöhässä. Oli outoa hengailla yöllä valtavan kokoisella, lähes täysin autiolla ja liiankin hyvin ilmastoidulla lentokentällä. Kaikki kaupat ja kahvilat oli kiinni. Vedin monta kerrosta vaatteita päälleni, heitin pitkäkseni pitkälle penkkirivistölle ja koitin saada vähän unta. L höpötteli brittiläisen Andrew:n kanssa, joka oli odottelemassa samaa lentoa. Mitään infoa lennosta ei saatu missään vaiheessa, ei kuulutuksia, lähtöportilla ei ollut mitään infoa ym., piti vain kärsivällisesti odotella.
Muutaman tunnin hämärän rajamailla puolinuokkumisen jälkeen nousin jaloittelemaan ja huomasin, että lähtöportillemme oli kuin olikin rullannut Cebu Pacific Airin kone. Edelliset matkustajat ulos ja kas pääsimme vihdoin matkaan. Edelleenkään ei kovin selkeitä kuulutuksia ollut, joten mietimme jäiköhän joku vahingossa matkasta, jos ei ollut aivan lähtöportilla kyttäämässä.
Noin vajaan 4 tunnin lento Manilaan meni nuokkuessa. Manilasta meillä oli jatkolento Kaliboon. Onneksi lentojen välissä oli muutama tunti puskuria, sillä nyt ehdimme nippanappa Kalibon koneeseen. Laukut piti poimia Manilassa, ja mennä niiden kanssa kentän yläkertaan lähtöä tekemään. Kovin montaa minuuttia ei luppoaikaa jäänyt, pääsimme melkein suoraan kävelemään koneeseen.
Manilasta oli reilu tunnin lento Kaliboon ja kun olimme perillä ja koneen ovi aukesi 9 jälkeen aamulla valoisaan ja lämpimään maailmaan, kroppa huokasi helpotuksesta ja tuntui, kuin olisi tullut toiseen kotiin.
Kalibosta on vielä vajaan 2 tunnin maisemallinen bussimatka Caticlanin satamaan. Matka taittuu pikku kylien halki vuorten vieritse ja upeista merimaisemistakin pääsee nauttimaan. Satama on aina täynnä väkeä ja kuhinaa, koska käytännössä lähes kaikki liikenne Boracayhin kulkee tämän sataman kautta. Satamasta on enää lyhyt muutaman minuutin laivamatka perille.
Boracayn vierailuun tuli myös suruviesti: L:n isäpuoli Hannu nukkui pois 19.1.2016. Suuri suru. Muistimme ja muistelimme Hannua koko matkan ajan. Siunauspäivänä saimme käydä Boracayn hiljaisessa kirkossa sulkemisajan jälkeen ja pidimme siellä oman muistohetken Hannun kunniaksi ja jätimme hyvästit. Taivas oli siunauspäivän iltana mykistävän kaunis.
Boracayn saari on tunnettu pitkästä valkoisesta hiekkarannastaan, joka on joskus äänestetty jopa koko maailman upeimmaksi rannaksi. Hiekka on oikeasti tomusokerin tai vehnäjauhon veroista väriltään ja koostumukseltaan. Maisemat ovat todella kauniita. Tämä on kolmas visiittimme Boracayhin ja kolmas kerta toden sanoo, nimittäin sen, että tämä on meille todella mieluisa paikka.
Löytyy täältäkin tosin jäätä:
Boracayssa on puolensa ja puolensa. Jotkut eivät pidä paikasta lainkaan, mutta meille tämä on sopiva ja oikea paratiisi. Boracay on Filippiinien kruununjalokivi ja Aasiassa hyvin tunnettu loma- ja rantakohde.
Plussaa:
- paljon turisteja = paljon palvelutarjontaa
- ruokamaailma kattava, valtava määrä hyviä ravintoloita, hintatason voi itse valita, myös tosi edullisesti voi halutessaan elää
- hedelmät: tuoreita mangoja, papaijaa, banaaneja, meloneita ym. kaikkialla
- upea spa- ja hierontakulttuuri, paikkoja on satamäärin ja taso vaihtelee muutaman euron rantatuolihieronnasta maailman upeimpiin spa-elämyksiin
- lähes täydellinen ilmasto ja vuorokauden valoisan/pimeän ajan suhde
- todella upeita valkohiekkaisia ja kirkasvetisiä paratiisirantoja, ja rantoja on niin paljon, että vaikka ihmisiä on paljon, ei tungoksen tuntua rannoilla kuitenkaan ole
- järisyttävän kauniit auringonlaskut
- mahtavat leijalauta- ja sukellusolosuhteet ja –mahdollisuudet
- myös suuri määrä muita aktiviteetteja tarjolla (ziplinea, banababoateja, jet skitä, skoottereita, SUP:pailua, helikopteriajelua, island hoppingia, snorklausta, parasailingia, ratsastusta, mönkijäajelua ym.)
- ihmiset todella ystävällisiä ja suurin osa puhuu englantia ja pääuskonto on katolilaisuus eli suurin osa on kristittyjä
- turvallinen olo aina ja kaikkialla, ei huijaus- tai varkauskulttuuria ym
- ei ikäviä ötököitä / käärmeitä ym.
- myös hiljaisempia ja rauhallisia paikkoja löydettävissä suuresta ihmismäärästä huolimatta
- humalaiset (länsimaalaiset) turistit loistavat poissaolollaan; vaikka ihmisiä on paikoittain paljon, suurin osa on aasialaisia turisteja, jotka osaavat käyttäytyä. Minkäänlaiseen örvellyskäyttäytymiseen emme ole törmänneet.
- koiraihmiselle sopiva paikka, niitä on paljon ja niitä pääsee taputtelemaan. Myös kissoja on paljon, mutta eivät usein ole niin tuttavallisia kuin koirat.
- olemme tutustuneet täällä moniin ihmisiin jo aiemmilla reissuilla, joten täällä on jo mukava ystäväpiiri
Ei niin plussaa:
- ajoittain ja paikoittain liikaa porukkaa
- saaren kehitysvauhti on jo liiankin kova; uusia resorteja, hotelleja, ravintoloita, leijakouluja, sukelluskeskuksia ym nousee kuin sieniä sateella jo nyt supersuositulle saarelle; vähän hirvittää miten tulevat vuodet tulevat muuttamaan tätä paikkaa. Yli miljoona turistia käy tällä pienellä saarella vuosittain, joten jos kasvuvauhti jatkuu tällaisena, jokainen ymmärtää, että se ei ole välttämättä ainoastaan hyvä asia.
- joskus saaren leijalautailupuolen ranta ja vesi ovat likaisia ja roskaisia
- hintataso (hotellit/ravintolat ym) keskimäärin kalliimpi kuin muualla Filippiineillä, erityisesti huippusesonkeja (joulu&uusivuosi, kiinalainen uusivuosi helmikuun alussa) kannattaa välttää, sillä silloin kaikki on kalleimmillaan ja ihmisiä liikkeellä uskomattomat määrät
- kotikonnuilta pitkähkö matka, ihan viikon matkalle ei välttämättä viitsi näin kauas lähteä
Noi miinuspuolet ovat sellaisia, että ne eivät häiritse meitä käytännössä lainkaan. Toki täällä on erilaista kuin kotosuomessa, mutta kun ilmasto, maisemat ja ihmiset ovat mahtavia, ei ole ihme, että monet muut meidän lisäksemme palaavat tänne yhä uudestaan.
Boracayn neljä viikkoa humahti ohi käsittämättömän nopeasti. Onneksi valokuvat todistaa, että me oikeesti oltiin siellä, muuten epäilisin.
Tässä tarinaa kuvien muodossa.
Arskanlaskut on jokailtainen spektaakkeli:
Eikä nousuissakaan ole mitään vikaa
Boracayssa on paljon toinen toistaan kauniimpia rantoja, mutta ehdoton ykkönen on White Beach
Pikakelauksena Boracayn ajasta voisin kertoa, että M:lle kertyi 4 kivaa sukellusta,joista 3 oli itse asiassa erinomaisia. Kuvat on Camia II laivanhylystä, jossa kävin kahdesti. Hylyn pohja makaa 30 metrin syvyydessä, ja hylkyyn pääsee monesta aukosta sisään, ja läpiuinnit on upeita. Hylyn sisällä ja ympärillä on todella paljon kaloja, ja muutamia harvinaisuuksiakin löytyi.
Kävin myös leijalautailun alkeiskurssin. Eipä ollut helppoa ei. Hauskuuskin oli vähän sii o soo, mutta mielenkiintoista kyllä ja uusi kokemus. Koulutus jatkunee myöhemmin. Pääsin vikalla tunnilla pari kertaa ylös merestä sekunniksi pariksi, mutta suurin osa ajasta meni opetellessa leijan käsittelyä ja bodydraggausta, eli kuinka vedessä pääsee liikkumaan ilman lautaa pelkän leijan vedon avulla.
L leijaili urakalla ja innolla. Kehitystä on tapahtunut huikeasti ja normaali leijailu alkaa olla peruskauraa. Nyt L keskittyy hyppyihin ja opetteli niitä antaumuksella. Seurauksena oli välillä pientä kolotusta siellä sun täällä sekä aika pahasti palanutta ihoa käsivarsissa, arskarasvasta huolimatta. Pitkähihainen vesipaita on voittajan valinta. Kolotukseen auttoi erinäiset hieronnat. Boracayssa on loputon määrä hierontapaikkoja, ja tunnin hieronta maksaa halvimmillaan noin 5 euroa. Hierontaa saa rannalla rantatuoleissa, sisätiloissa tai omassa hotellihuoneessa, ja mihin kellonaikaan vaan. Loistavaa, sanon minä. Arvostan suuresti.
Boracayssa tuli myös seurusteltua paikallisten kamujen kanssa. Käytiin ystävämme Nelmarin kanssa muutamaan otteeseen syömässä ja drinksuilla, samoin L:n leijalautakouluttajien Benin ja Diman ja Diman tyttöystävän Olianan kanssa vietettiin muutama mukava ilta. Syötiin valtavat määrät tuoretta tonnikalaa eri muodoissaan (sori vaan epäeettisyyteni kauhisteljat, mutta ne kalat on jo dead siinä vaiheessa kun ne on lautasella) ja muutama kymmenen mangoshakea ja paikallista San Miguel –olutta tuli kumottua.
Ihmiskamujen lisäksi saari on täynnä eläinkamuja. M (ja L:kin) rakastaa hauvoja ja niitä riittää rapsuteltavaksi ja halittavaksi välillä jonoksi asti. Suurin osa on kulkukoiria, mutta kaikki otukset on tosi ystävällisiä. Yhtään huonoa kokemusta niistä ei ole. M ostaa usein myös ruokaa ja tarjoilee sitä otuksille. Suosio on taattu.
Suuria viisauksia ja muuta hubaa
Hieman erikoisempi ravintola Boracay Toilet. Vaatinee hieman (vessa)huumorintajua. Hauska idea kylläkin. Hyviä oli ruuatkin, jotka oli tottakai nekin nimetty teeman mukaan.
Spa parhaimmasta päästä; Boracayn Tirta Spa on todella luksusluokan spakokemus.. Hintava on, mutta puitteet ja palvelu on hintansa väärti
Käytiin myös päiväretkellä Carabaon saarella. Todella rauhallinen kaunis pieni saari, tuntui ihan toiselta maailmalta Boracayn jälkeen. Saarella on myös muutama hotelli, ensi kerralla oliskin mukava viettää ko saarella pari yötä. Tehtiin retki saaren ympäri, kivoja pikkukyliä, autioita hiekkarantoja ja ylläri, ihania koiria.
Tässäpä vielä lisää kaikkea kivaa
Asumuksia oli 4. Eka oli vaatimaton mutta siisti ja söötti kämppä pienessä talossa, Greenyard Inn.
Tokana muutettiin leijalautapuolelle Reef Retreat Resortiin. Se oli täydellisellä paikalla leijalautalafkan kyljessä, siisti ja kiva, mutta M ihan snadisti mutruili, kun huone oli aika pieni.
Se asia korjaantui vanhassa tutussa Karunassa, jossa meillä oli 80-neliöinen upea kämppä sellaisella näköalalla, jota voisi tuijotella viikkokausia. Kun kämppään saapuu ja lähestyy näköalapartsia, kokee ehdottomasti karvat nostattavan wow-efektin. Karunassa oli myös kylpyamme ja uima-allas, highly appreciated. Joka ilta kylpyvesi valumaan ja isoon ammeeseen köllimään, kaveriksi lämmin L ja viileä olut.
Karunan jälkeen asuimme vielä Boracay Beach Clubissa muutaman yön. Se on myös erinomaisen kiva pieni hotelli mahtavalla paikalla. Ystävämme Nelmar on täällä töissä, joten siksikin oli mukava viipyä tässä hetki. Paikan palvelu on huikeaa, siinä ei ole enää paljoa parantamisen varaa.
BBC:n aamupala ja -maisemat. Teetalle terveisiä 😀
Vaikka Boracayn saari on tosi pieni ja siellä on helppo kulkea paikallisten traikkien (trike eli sivuvaunullinen mopo) avulla minne vaan, haluttiin silti asustella vähän eri puolilla erilaisissa asumuksissa. Boracaysta voi tosin vuokrata vaikka kämpän tosi edullisesti, mutta tässä kohtaa teki mieli nauttia hyvistä majoituksista palveluineen.
Kiitos taas Boracay, we will definitely be back. The sooner the better :D.
Minninmatkat 