Ekan yön Mabulin saarella kunnolla levättyämme olimme valmiita aloittamaan matkamme The Sukellusosuuden.  Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata sukelluksia ja kuvata kaikkea näkemäämme, sana voisi olla vaikkapa satumaista, mykistävää tai uskomatonta. Saimme sukellusoppaaksemme paikallisen Aziz-nimisen mahtavan hepun, josta kehittyi päivien aikana hyvä ystävä. Todella hauska tyyppi ja aivan meidän oloisemme. Tykästyimme häneen heti ekana päivänä niin että pyysimme saada sukeltaa hänen kanssaan muinakin päivinä. Meillä kävi tuuri kun saimme Azizin, Scuba Junkien työntekijät koostuivat pääasiassa eurooppalaisista, mutta paikallisena Aziz tunsi vedet ja löysi kaiken löydettävissä olevan. Epäilemme, että hänellä on röntgenkatse, hän löysi jopa hiekan alle piiloutuneet kalat. Sen lisäksi hänellä on aina aurinkoinen hymy ja pilkettä silmissä, jaksaa olla hyväntuulinen, hauskuuttaa ja vitsailla, on innostunut kaikesta näkemästään ja bonuksena selvisi, että hän on myös housebändin laulaja, mutta siitä myöhemmin. We love Aziz.

Ekana päivänä teimme 3 sukellusta Mabulin lähiympäristössä. 3 sukelluspaikkaa lähellä toisiaan, mutta täysin erilaiset. Käsittämätöntä, miten paljon variaatiota ja erilaista elämää löytyy ihan omilta kulmilta. Olimme puulla päähän lyötyjä L:n kanssa ja mietimme, millaista maailmankuululla Sipadanilla voi olla, kun talon perusdyykit ovat jo tätä tasoa. Huhhuh. Aamulla ekalle suklulle lähtiessämme tuli vesisade. Hetken satoi kaatamalla ja aallot olivat kohtalaisia, mutta onneksi sade ja pilvet menivät pian ohi. Eka sukellus oli seinäsukellus, ja ympärillä todella paljon koralleja ja elämää. Kilpikonnia, mureenoita, rapuja ja kaloja joka lähtöön. Ja yksi luola, jossa lymysi järjettömän kokoinen hummeri. Azizkaan ei ollut nähnyt niin suurta. Toinen sukellus tehtiin Mabulin edustalla nököttävän vanhan öljynporauslautan alle. Öljynporauslautta on muunnettu sukeltajien (kalliiksi) Seaventures-hotelliksi, ja on kuulemma hieno paikka asua ja sukeltaa. Oma mahtava riutta heti lautan alla ja upea aurinkokansi lautan ”katolla”. Kolmas sukelluspaikka, nimeltään Awas, oli huikea. Vain hiekkaa, mutta lähemmin tarkasteltuna löysimme vaikka mitä eriskummallista elämää, ja sukelluksen edetessä vastaan tuli mm. pieni veneenhylky ja ja keinotekoisia rakennelmia, joissa vilisi elämää ja harvinaisuuksia. Tästä ja edellisestä öljynporauslauttasukelluksesta tuli meidän lempparit, näihin palattiin muutamaan kertaan uudestaan. Awasissa näimme valtavimmat kilpikonnat mitä olemme koskaa nähneet. Huomattavasti M:ääkin suurempia otuksia. Ja niin leppoisia, asettauduin kilpparifanina useaan kertaan muutaman sentin päähän katselemaan ja ne katseli takaisin rauhallisina. Wau. Lisäksi Awasissa ja öljynporauslautan alla oli mm. merihevosia, skorpionikaloja, mustekaloja, seepioita, sammakkokaloja, mureenoita, krokotiilikaloja, neulakaloja, merietanoita ym ziljoona muuta lajia riuttakalaa ja nilviäisiä, joita en osaa nimetä. Ja näimme otuksia, joita emme ole koskaan nähnneet. Huh, olipa päivä.

Scuba Junkien huoneet on rivitalomallia

Rantaa Scuba Junkien edessä

Hotelliksi ja sukelluskeskukseksi muunnettu öljynporauslautta Seaventures – alla erinomainen sukelluspaikka. Ei muuta kun kamat päälle ja hissillä alas veteen.

Frogfish

Crocodile fish

Ribbon eel

Meriheppa

Ehkä moth-sukuun kuuluva eliömuoto.

L ja uiskenteleva frogfish (ne ei yleensä liiku, joten tää oli hienoa nähdä)

Todella iso seepia

Iso frog fish

Seuraavana päivänä vuorossa oli eka sukellus Sipadanilla. Sipadan on sukeltajien keskuudessa mekka. Se on tuliperäinen saari, jota ympäröi syvät vedet joka puolella, seinämä putoaa jyrkästi n. 600 metriin. Saaren ympärillä on paljon liikennettä ja suuret vaeltajat lipuvat sen ohi. Edellispäivänä olivat nähneet valashain. Hai- ja kilpikonnabongaukset ovat takuuvarmoja. Surullisen kuuluisa saaresta tuli vuonna 2000 Jolon panttivankidraaman yhteydessä, juuri Sipadanilta pahat sedät kävivät hakemassa panttivankinsa. Pienellä (13 hehtaaria) saarella oli aiemmin pari resorttia, nyt saarella ei voi enää asua, siellä on ainoastaan pieni sotilastukikohta, ja liikkuminen on hyvin rajoitettua picnicalueen, vessan ja laiturin ympäristössä. Sipadanilla sukeltaminen on luvanvaraista. Joka päivä noin 100:lla onnellisella sukeltajalla on mahdollista päästä Sipadanille, Scuba Junkiella on 7 lupaa per päivä. Kaikki eivät tiedä luvista, ja moni paikan päälle tullut pettyikin, kun eivät olleet tajunneet varata sukelluksia etukäteen eivätkä päässeet Sipadanille. Me tiesimme homman, sillä edellisellä reissullamme Egyptissä tapaamamme Scuba Junkiessa aiemmin työskennellyt Bernie kertoi meille mitä pitää tehdä, ja niinpä olimme varanneet Sipadan-suklut hyvissä ajoin, pari kuukautta etukäteen. Siltikin teki tiukkaa, emme saaneet niitä päiviä, jotka toivoimme saavamme ja jouduimme vielä vähän säätämään matkustuspäiviämme, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja saimme varattua 2 päivää Sipadanilla. Scuba Junkiella on myös sääntö, että jokaista Sipadan-sukelluspäivää kohden pitää varata 2 päivää paikallista sukellusta, ja siksi viivyimme Mabulissa melko pitkään. Hyvä niin.

Aziz ei lähtenyt kanssamme Sipadanille, koska vain muutamalla dive masterilla on lupa vetää Sipadan-sukelluksia. Herätys taas aamuhämärissä ja matka starttasi kotilaiturilta klo 06:00, oppaina sveitsiläinen Fabia ja paikallinen Ahmad, ja kyydissä 7 onnellista sukeltajaa, kaksi ruotsalaista tyttöä, yksi amerikkalainen mies ja yksi brittimies ja brittinainen sekä häämatkalaiset Suomesta. Sää oli tänään napakymppi, aurinkoinen pilvetön taivas ja meri peilityyni. Matka Sipadanille kestää pikaveneellä noin puoli tuntia. Ensin rantaudutaan laiturille, käydään rekisteröitymässä ja neljän sukelluksen päivä on valmis alkamaan. Ekalla sukelluksella nähtiin heti veteen hypättyämme ensimmäinen hai. Se oli ainoa sillä sukulla, mutta näimme ehkä n. 30 kilpikonnaa. Niitä oli kaikkialla. Rupesi naurattamaan. Opas Fabiakin sanoi jälkeenpäin, ettei muista koskaan nähneensä niin paljon konnia yhdellä sukelluksella. Sopi mulle kun kilpparit on yksi lemppariotuksista, koska niitä pääsee ihailemaan läheltä ja ovat hitaita liikkeissään, eivätkä pelkää ihmisiä. Ekasta suklusta olimme muutoin vähän ihmeissämme,  koska näkyvyys ei ollut mitenkään erikoinen, mutta seinämän päällä oleva koralliriutta hakee kyllä vertaistaan monimuotoisuudessaan ja värikkyydessään.

Siellä se unelmien sukelluskohde siintää silmäin eessä – Sipadan here we come

Happy we 🙂

Rantsukaan ei pöllömpi

Näitä riitti. Mulla on koko reissulta varmaan 100 kuvaa näistä…

Toinen sukellus olikin sitten SE sukellus. Bingo. Jackpot. 7 oikein. Täyskäsi. Paikan nimi on Barracuda Point, ja paikka valitaan vuodesta toiseen top 3:seen, kun äänestetään maailman parhaita sukelluspaikkoja. Sormet täristen ja täpinöissäni en tiedä mitä tähän näpyttäisin. Iho nousee kananlihalle kun yritän löytää sanoja kuvaamaan sukellusta. Yksi parhaista koskaan. Etukäteen kerrottiin mitä lajeja saatetaan nähdä ja me saatiin jackpot, nähtiin kaikki. En tiedä kalojen nimiä suomeksi, joten sorry enkutus. Ekana matalalla oli valtava parvi bumphead parrotfishejä. Isoja hassunnäköisiä isohampaisia kaloja. Niiden kanssa uitiin hetki, sitten vastassa oli järjettömän kokoinen kalaseinä jackfishejä. Sinne sai ja pystyi uimaan sisään. Tunnelma oli kuin Tokion metrossa ruuhka-aikaan, siellä oli kalat kylki kyljessä ja niitä oli kaikkialla. Elämys isolla E:llä. Siitä eteenpäin löysimme myös barracudaparven ja isoja yksittäisiä Great Barracudia. Sitten tuli haita, oli sekä white tip reef sharkeja että grey reef sharkeja. Ja kilpikonnia. Yhdessä vaiheessa tuli stressi mihin kameran osoittaa kun tuolla on 5 kilpparia, tuolla 3 haita, tuolla isoja kalaparvia jne. Sipadanilla on maineensa eikä syyttä. Barracuda Point on yksi huikeimmista sukelluksistamme koskaan. Näkyvyys oli niin hyvä kuin se vaan voi olla (40+ metriä) ja elämää ja erilaisia koralleja kaikkialla. Kukoistava paikka, vedenalainen paratiisi, satumaa ja huvipuisto.

Bumphead parrot fish – nää on isoja hassuja kavereita

Seinä joka on tehty kaloista

L ja kalat

Barracuda

Näitä oli joka puolella

Kolmas sukellus tehtiin Turtle Caveen. Se on seinäsukellus, ja jossain vaiheessa vastaan tulee luola, joka kuulemma jatkuu kallion uumeniin. Sisään saa mennä vain vähän, koska luolassa on pilkkopimeää. L:llä on kamerassa valo, joten piipahdettiin sisällä ehkä n. reilun kymmenen metrin päässä luolan suuaukolta. Siellä oli mm. kilpikonnien luurankoja. Jänskää. Ja kun luolasta tulee ulos, sininen aukeama on upean näköinen. Ja luolan suulla oli taas iso kalaparvi.

Turtle cave

M ja valtava viuhkakoralli

Ku nää on niin kivoja…

Vika sukelluspaikka oli Hanging Gardens eli riippuvat puutarhat. Jälleen seinäsukellus. Sovimme etukäteen, että jätämme seinän ja suuntaamme suureen siniseen, jos vastaan sattuisi uimaan jotain suurta. Ei uinut, mutta leijuminen sinisessä vedessä ilman mitään referenssiä oli maaginen ja rauhoittava kokemus. Opasta ja syvyyttä on vaan pidettävä tarkasti silmällä. Palasimme seinämälle ja ihailimme vielä lopuksi mahtavia koralleja ja kaloja.

Tauot vietimme kivassa picnic-paikassa ja vieressä oli armeijan poikia pyssyköineen pahojen setien varalta.

Tämmöinen tuli moikkaamaan tauolla. Leppoisa kaveri.

Huikea, upea, mahtava päivä. Tuli liikuttunut olo kun sai nähdä ja kokea tällaista. Sukellusten välillä olevat tauot pidimme saarella ja joka tauolla oli juotavaa ja pientä syötävää, viimeisellä tauolla kunnon lounas. Hyvin organisoitua hommaa. Neljän sukelluksen jälkeen hyppäsimme veneeseen ja paluumatkalla näimme vielä delfiinejä tai pieniä valaita, emme olleet ihan varmoja kumpia ne oli. Kun veneemme lipui laituriin, huomasimme, että laiturilla oli kuvausryhmä kameroineen ja mikrofoneineen työn touhussa. Laiturilla oli vilinää ja vilskettä kun monet muutkin paatit olivat saapuneet lähisukluilta. Sitten paikkaa vetävä Steve tuli luoksemme ja kertoi, että kuvausryhmä haluaisi haastatella muutamaa matkalaista ja he pyysivät saada haastatella meitä. Lupauduimme, ja koska meillä oli seuraavana päivänä tarkoitus pitää vapaapäivä, sovimme haastattelun laiturille huomiseksi klo 11:30. Emmehän voi pettää maailmanlaajuista fanikuntaamme :).  Nauratti, kun taas päädymme kuvauksiin. Malediiveilla ollessamme meitä pyydettiin hotellimme nettikuvausmalleiksi ja niinpä poseerailimme porealtaassamme rekvisiittana kukkia, hedelmiä ja kuohujuomaa, ja joku aika sitten olimme Kymppiuutisissa antamassa kommenttia Kamppiin valmistuineista asunnoista. Rutiinia siis alkaa jo löytyä :D.

Tänään vaihdoimme myös huonetta. Aiemmat 2 yötä asuimme peruskivassa huoneessa, mutta seuraavan viikon vietämme talon päädyssä sijaitsevassa VIP-huoneessa, jossa on luksuksena mm. taulutelkkari, jääkaappi, tallelokero, iso terassi (varustettu pallotuolilla ja riippumatolla) sekä merinäköala. Jes!

Ej paha tämäkään luukku.

Kiva valoisa toiletti.

Näköalaa meitin terdeltä. Taustalla häämöttää Scuba Junkien pitkä laituri ja myös öljynporauslauttahotelli näkyy taustalla.

Luppoajanvietettä

Tässä oli kiva köllötellä

Loppuilta meni dinnerillä ja Sipadantarinoita kertoillessa. Näissä ympyröissä on todella helppo löytää jutunjuurta ja tutustua, mutta niinhän se on monen muunkin harrastuksen kanssa. Parissa päivässä olemme löytäneet paljon kamuja, huippuna tietty sukluoppaamme Aziz, ja lisäksi todella mukava italialainen kouluttajapariskunta Marco ja Ester. Myös suklukamuja kertyi sankoin joukoin ja syömään mennessä ympärille kokoontui aina mukavaa tuttua porukkaa monista eri maailmankolkista. Ja juttua riitti.