Nukuttiin suht pitkään ekana Kota Kinabalu-aamuna. Aurinko paistoi eilisen sadeillan jälkeen. M kävi aamukylvyssä, haukattiin vähän aamupalaa alakerran kuppilassa ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. Saatiin vinkki vieressä sijaitsevasta näkötornista, josta näkee kaupungin yli. Sinne siis. Kavuttiin reilu 300 porrasta ja maisemat ja keli olivat taas kohdillaan. Sitten lampsittiin kaupungilla, käytiin mm. Jesselton Pointin satamassa, josta lähtee veneitä pitkin päivää lähistöllä oleville saarille. Kaupungissa on myös monta valtavaa,  modernia ja ihanasti ilmastoitua ostoskeskusta, ja maleksittiin sellaisessa ja ostettiin jotain pientä. Illalla katseltiin auringonlasku ja käytiin hotellilla freesautumassa. Koitettiin saada Marcoa ja Esteriä kiinni, kun oli tarkoitus mennä yhdessä illalliselle, mutta kun viimein tavoitimme heidät, oli kello aika paljon ja he asuivat kaupungin toisella laidalla lentokentän vierellä, joten päätimme jättää treffit tällä erää. Varmasti tavataan kuitenkin jossakin, sen verran mukava pariskunta oli kyseessä, että heitä voisi mennä moikkaamaan vaikkapa sinne heidän tulevaan sukelluskeskukseensa. Tai Italiaan.

Los maisemat näköalatornista:

M & L Kota Kinabalussa

Hotellimme Sixty3 kuvassa etualalla. Hyvä japanilainen Nishiki-ravintola näkyy rakennuksen kulmassa. Se on melkein suoraan huoneemme alapuolella.

Auringonlaskuja KK style

Taivaanrannan maalari oli tänään erityisen onnistunut

Kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa kelpo illallisen, jonka jälkeen suunnistimme yömarkkinoille. Kyseessä on valtava paikka, joka on täynnä ravintoloita, joista saa lähinnä tuoretta seafoodia. Olimme juuri syöneet, joten päädyimme katselemaan herkkuja, tosin ostettiin yksi kookospähkinä juomaksi. Pähkinän sisällä oleva neste on hyvää, vaikka muutoin kookos onkin kaikissa muodoissaan M:n inhokkiravintoaine numero 1. Kaupungilla lampsimisen jälkeen löysimme kivan hierontapaikan. Molemmille hierontaa ja M:lle vielä pedikyyri. Ihanaa kun näitä palveluja saa yli puolenyön, jonottamatta ja sopuhintaan. Voikun meilläkin saisi. Puolipyörryksissä rentouttavista hoidoista lampsimme omaan keitaaseemme yöpuulle.

Johan nyt on yömarkkinat

Kookospoijjaat

Me ja kookos

KK:n tunnettu miekkakalapatsas, näkyy vaan vähän huonosti näin yösydännä

Kalalla voi myös ratsastaa

Seuraavana aamuna heräsimme ajoissa. Kyseessä oli viimenen lomapäivämme, huomenna alkaa matka kohti kotia. Siksi olimmekin päättäneet viettää vielä yhden päivän auringossa, merellä ja rannalla. Kävelimme Jesselton Pointille, josta otimme laivan kohti lähisaaria. Retkipäiväksi on valittavana 3 saarta, joista me valitsimme suositusten perusteella Sapin saaren. Tosin päivän aikana voi käydä vaikka kaikilla 3 saarella, mutta me halusimme ottaa viimeisen päivän iisisti ja matkasimme vain Sapille. Venematka kesti noin vartin. Sapi oli kiva pieni saari, jossa oli kaunis hiekkaranta. Saarella oli myös valtavan kokoisia liskoja, joita ihastelimme ja kuvasimme. Otimme aurinkoa ja lilluimme lämpimässä vedessä (kuin) viimeistä päivää ja koitin tallentaa päähäni sen onnellisen tunteen kun ei palella. Rakensimme myös hienon hiekkalinnan. Kun olimme uimassa, muutama poika meinasi rikkoa linnamme, mutta ärähdimme sen verran pahasti, että yritykseksi jäi. M vielä sihisi muutamat uhkaukset ilkeyksissään pojille, jotka ehkä vähän säikähtivät. Syytä olikin. No, vähän ajan kuluttua he tulivat kuitenkin kohteliaasti kysymään, josko saisivat tulla leikkimään kanssamme linnan luo ja annoimme luvan. Sopu oli solmittu. Rakensimme linnaa vielä vähän aikaa yhdessä, ja sitten luovutimme sen pojille.

Sapin rantaa

Vähän kuin kotona. Älä tee sitä, älä tee tätä ja varo tuota.

Kiva rantsu viettää vikaa lomapäivää

Tässä olis hyvä toimiston paikka, enää työpöytä ja tietokone puuttuu

M ja hongkongilaiset pikkupojat sovun solmimisen jälkeen, kun L ja M olivat ensin läksyttäneet poikia, jotka meinasivat tuhota meidän luomuksen.

Bananaboat kyytiin ja menoksi

Lähdimme kolmen veneellä takaisin kohti Kota Kinabalua. Kävimme vielä kaupoilla tutussa kauppakeskuksessa. Samassa kompleksissa sijaitsee myös elokuvateatteri. Kävimme katsomassa mitä on tarjolla, ja päädyimme ostamaan illaksi liput Ip-Man –elokuvaan. Ip-man on hongkongilainen erään kung fu –lajin kehittäjä, joka tuli tunnetuksi Bruce Leen opettajana. Kung fu:ta siis, sehän sopii.

Iso ja moderni kauppakeskus Suria Sabah, jossa tuli pyörittyä useaan otteeseen

Kauppoja oli joka lähtöön ja tutut ketjut edustettuina. Maisema kaupan ikkunasta oli komia.

Käytiin hotellilla siistiytymässä ja kylpemässä rantapäivän jälkeen. Sitten käytiin murkinoimassa viimeinen illallinen tutussa ja erinomaisessa Nishiki-ravintolassa, jonka jälkeen mentiin eiliseen hierontapaikkaan. Hieronnan jälkeen mentiin leffaan. Sali ja hommat oli ihan kuin Suomessakin, aulassa popcorn- ja limupiste. Kaksi leffalippua maksoi 16 ringgitiä, eli 2 euroa per lärvi. Ei ole leffatkaan hinnalla pilattu. Useammin kuin kerran pistettiin merkille, että täällä yksi ringit on sama kuin yksi euro meillä. Illallinen oluineen ja monine ruokalajeineen maksoin reilun satasen, niinkuin meilläkin maksaisi. Satanen euroina tosin on noin 25 euroa.  Lähileipomosta sai 7 minidonitsia yhdellä ringitillä eli 25 sentillä. Tee maksoi kahvilassa 1 ringitin. Edukasta oli.

L herkullista ja edukasta japanilaista ruokaa tarjoavassa Nishiki-ravintolassa

ja M samassa paikassa

Leffa oli hauska ja hyvä. Siinä katsellessa tuli sellainen outo tunne, että ihan kuin olisi kotona. Kun tekee asioita, joita kotonakin voi tehdä, tulee tosi kotoisa fiilis. Kun leffa loppui ja lähdettiin salista, oli voimakkaasti sellainen olo, kun talsisi Kampin Tennarissa ja että tässä sitä ollaan menossa kotia kohti. Hassua. Leffasta käveltiin hotlaan, ja oltiin melko poikki ja painuttiin suoraan nukkumaan. Huomenna on taas pakkausaamu, ja matka kohti kotia alkaa. Outo olo iski, tässäkö tää nyt jo oli?

Seuraavana aamuna heräys ja kamat kassiin. L haki aamupalaa alakerran leipomosta, ja 10 aikaan oli aika luovuttaa huone ja lähteä. Hypättiin taksiin ja ajettiin kentälle. Lentokenttä on onneksi lähellä kaupunkia, sinne on vain noin vartin ajomatka. Meillä oli lento Malaysian Airlinesilla Hong Kongiin. Lento kesti noin 2,5 tuntia.

Hong Kongin kentällä olisi edessä  pitkä, reilun 10 tunnin odotus. Löydettiin kiva hedelmäravintola, ja parkkeerattiin sinne. Hong Kongin kentällä on erinomainen nopea internet-yhteys. Kaivettiin koneet esiin ja humps, yhtäkkiä 7 tuntia oli sujahtanut koneen äärellä. L editoi sukellusvideoita ja M nakutteli vikoja blogiposteja. Ei tuntunut odotus missään. Tuossa ajassa olisi ehtinyt kaupunkiinkin, mutta ei jaksettu lähteä. Haukattiin Mäkkärissä illallinen ja mentiin viemään laukut Finskin baggage dropiin. Tiskillä oli iso lauma kiinalaisia ja jälleen tv-kamerat mikrofoneineen. Kyseltiin, että mikäs juttu tää on, ja kyseessä oli kristillisen koulun noin 100-henkinen jousisoitto-orkesteri, joka oli tulossa konsertoimaan Suomeen. Eka keikka olisi heti seuraavana päivänä Tuomiokirkossa. Reippaita poikia, ollaan Helsingissä noin 7 aikaan aamulla ja 6:n tunnin päästä pitää olla valmiina soittamaan konsertti.

Honkkarin lentokentällä mäkkäri-illallinen

Ja taasko ne haluaa haastetella meitä..? No ei sentään tällä kertaa. Kyseessä on noin 100 hengen orkesterin vierailu Suomeen.

Hong Kongin lentokenttä on kohtalaisen iso. Terminaaleja on tällä hetkellä kaksi ja lähtöportteja varmaan ziljuuna.

Lento lähti yöllä puoli 1 maissa. Se sujui hyvin, vaikka alkumatkasta oli vähän turbulenssia ja jouduttiin odottelemaan juomaa ja ruokaa. Lento kesti voimakkaan vastatuulen takia hieman pidempään kuin piti  eli noin 11 tuntia, ja kone laskeutui Helsinki-Vantaalle vähän ennen 7:ää aamulla, juuri auringon nousun aikaan. Iski pienoismasennus kun näin lumen maassa, mutta tähän se on taas totuttava, ei kai muu auta. Fakta vaan on se, että mua ei ole luotu näin pohjoisiin olosuhteisiin. No talvi menettelee kun ei pistä nokkaansa ulos yhtään enempää kuin on pakko ja lämmittää saunan joka ilta..

Touchdown Helsinkiin!

Hypättiin Airport-taxiin ja saatiin yksityiskyyti kotiin. Ja humps, yhtäkkiä oltiin kotiovella, siinä mistä matka viisi viikkoa sitten alkoi. Sinne se hurahti. Oli upea reissu alusta loppuun. Mitään kupruja, suurempia kommelluksia tai hankaluuksia ei ollut (L:n leijaepisodia ja pientä flunssaa lukuunottamatta). Kaikki reissuaikataulut piti, kamat kulki mukana, missään vaiheessa emme tunteneet oloamme turvattomaksi ja pysyimme terveinä, vaikkei joka kohdassa oltukaan jynssäämässä käsiämme emmekä välttäneet mitään ruokia tai juomia. Tavattiin mahtavia ihmisiä eri maailmankolkista ja tuli sellainen olo, että kyllä tää maailma on kuitenkin suht koht hyvissä käsissä. Nähtiin ja koettiin kaikenlaista hienoa ja hauskaa, ja saatiin roppakaupalla muistoja, joita passaa sitten jälkikäteen muistella. Tällaisen reissun jälkeen voi hyvillä mielin palata taas kotiin.

M:n tapa matkustaa on suunnitella ja valmistella reissut huolella. Se tarkoittaa sitä, että M istuu iltapuhteena nenä kiinni netissä kymmeniä tunteja ja tutkii huolella paikkoja, asumuksia ja hintatasoja. Se ei tunnu raskaalta, sillä reissujen suunnittelu on M:n rakkain harrastus. Etukäteissuunnittelulla vältämme perillä sen stressin, että pitää löytää netti ja miettiä seuraava määränpää ja keino miten sinne pääsee. Samalla tiedämme, millaiset asumukset perillä on, millaisella paikalla ne sijaitsevat ja myös matkan kokonaisbudjetti on helpompi suunnitella etukäteen, kun lennot ja asumukset on varattu. Usein molemmat saa myös huomattavasti edullisemmin varaamalla etukäteen kuin paikan päällä. Tapasimme matkalaisia, joilla ei ollut suunnitelmia ja heidän oli välillä vaikeaa löytää ja saada tarvittavia lentoja, jos yleensä löysivät toimivaa nettiä ja myös vapaiden asumusten löytämisen kanssa oli ongelmia, ja usein he joutuivat maksamaan rääkyvistä röttelöistä kovan hinnan verrattuna meidän hyvätasoisiin kämppiin, jotka oli varattu etukäteen hyvillä alennuksilla. Tällä reissulla myös Sipadanille pääsyn avain oli se, että sukellukset oli varattu etukäteen. Tällaiset asiat selviävät, kun niistä ottaa vähän selvää etukäteen. Myös mahdollinen säätila ja sadekaudet ym. kannattaa tarkistaa ennen varaamisia.

Kotona taas. 34 päivää, 3 valtiota, 11 lentoa, 9 hotellihuonetta, 34 sukellusta ja suuri määrä saaria ja rantoja myöhemmin. Pari päivää on aikaa vetää henkeä ennen työviikon ja normaaliarjen alkamista. Kannatti avata kotiovi ja lähteä. Ja tietenkin iloinen ekstramauste tällä reissulla meille oli se, että kyseessä oli häämatka. Sitten tuli ihana yllätys: muutama tunti kotiinpaluusta ovisummeri soi ja lähetti toi kukkalähetyksen; rakkaat ystävämme Kanadasta lähettivät meille komean kukkakimpun  ja suklaarasian naimisiinmenon ja matkalta paluun kunniaksi ja toivottivat meidät tervetulleeksi kotiin. Lisäksi M:n iskä oli käynyt kaupassa ja täyttänyt meidän jääkaapin, joten ei tarvitse heti lähteä kauppaan. Ei enää masentanut vaan tuli onnellinen ja kiitollinen olo.

Kotona taas :). Kiitos Tuisalle & co:lle kukista ja suklaasta ja iskälle kaupassa käymisestä. Oli mukavaa ja helppoa tulla kotiin.

Minninmatkat hiljenee toistaiseksi ja kiittää kaikkia lukijoita. Postaan tänne vielä jossain vaiheessa L:n editoiman Mabulin videon, ja mahdollisesti koko reissusta tehdyn lyhyen videokoosteen.

Kun seuraavan kerran on taas reissu edessä (mikä on toivottavasti lähitulevaisuudessa), tänne saattaa ilmestyä lisää reissutarinoita. Siihen asti täytyy tyytyä reissujen suunnitteluun ja tulevien kohteiden keksimiseen ja tutkiskeluun.

Morjensta vaan ja ollaan yhteyksissä!