Seuraavaksi oli tarkoitus pitää välipäivä sukeltamisesta. L piti, M ei. L:ltä jäi käyttämättä yksi sukelluspäivä flunssan takia, ja M päätti omia sen. Kun kotimatka alkaa pikkuhiljaa lähestyä, tulee sellainen olo, että se on suklattava nyt kun se on mahdollista. Ai ahne vai… no en oo.. Ekana kohteena oli Manta Point. Se oli kuin autio kaupunki, paljon kauniita koralleja, mutta ketään ei kotona. Oli tosi autio paikka, ei nähty juuri yhtään kaloja. Toisella suklulla sain taas itse päättää paikan ja toivoin vielä Awasia. Sinne siis, ja siellä oli taas kaikkea hauskaa. Nähtiin mm. 3 cuttle fishiä pitämässä kivaa keskenään. Oli aika show. Myös mm. tutut frogfishit, merihevonen ja jättikilpikonnat olivat kotona. Kävin vilkuttelemassa niille heipat, tämä päivä on viimeinen paikallissukelluspäivä. Oli taas hyvä pitkä sukellus.

Scuba Junkien rantaa ja laituri

Nää kävi Manta Pointissa sukeltamassa

M ja Ester

3 seepiaa eli cuttle fishiä. Jotain ketkua näillä oli meneillään, eivät piitanneet meistä sukeltajista

Hei hei merihevonen

Kolmas sukellus olikin jännä ja omistettu uuden oppimiselle. Olin nähnyt pari päivää aiemmin italialaisella kouluttajapariskunnalla Marcolla ja Esterillä omituisen näköiset maskit ja kyselin niistä. He esittelivät kokokasvomaskejaan mielellään. Niissä on sekä maski että regulaattori integroituna, ja maskissa voi hengittää myös nenän kautta. Samoin myös suu on vapaana, ja jos maskeihin on asennettu kommunikointipalikka, voi veden alla jutustella kaverin kanssa. Ihailin maskeja äimänä kun en ollut ennen nähnyt moisia, ja Ester sanoi, että saan kokeilla joku päivä jos haluan. No haluan! Kolmas sukellus oli siis laiturilta ja kokokasvomaskin kanssa.

Ensin Ester piti vähän teorialuentoa siitä miten maski toimii. Sitten irrotettiin mun regusta oma suukappale ja liitettiin piuha maskin integroituun reguun. Sitten vaan kamat niskaan ja härveli päähän. Se tuntui vähän painavalta, mutta maskin pitää istua tiiviisti kasvojen ympäri, ettei se vuoda. Sitten lähdettiin sukeltamaan. Oli tosi metka tunne, kun nenä ja kasvot olivat ”vapaina”. Tehtiin pieni kierros kotilaiturin ympärillä, siinäkin on vaikka mitä elämää. Taas oli konnia pilvin pimein, samoin nähtiin mm. hummeri, erakkorapu, merietanoita, leijonakaloja ja ties mitä. Kun kerran suu oli vapaana, höpöttelin myös itsekseni. Ajattelin, että tällaisella voisi olla tosi hauskaa sukeltaa ja samalla jutella vaikka L:n kanssa. Tosin se varmaan jossain vaiheessa sulkisi kommunikointinappulan, kun M koko ajan huutelisi että tuu kattoon mitä täällä on… Oli hauska kokemus päästä kokeilemaan maskia. Lystistä ei edes tarvinnut maksaa mitään, Ester antoi hyvää hyvyyttään ilmaisen oppitunnin ja kokeilun,  suurkiitokset hänelle hienosta kokemuksesta.

Ensin teoriaa,

sitten kamat päälle ja poseerausta

Mrs. Darth Waderit

Sitten veteen,

ja uppeluksiin. Hyvin meni, hauskaa oli.

Marco ja L vartoilivat pinnalla

Siinä ne sitten oli, vikat Mabulin suklut. Mabulin sukellusten parhaimmistosta L tekee komean lyhyen videon, joka löytyy pian Vimeosta, laitan linkin blogiin kun video on viimeistelty. Matkamme suklu-urakan päätämme huomenna komiasti, menemme vielä toisen kerran Sipadanille.

Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys, 04:30. Ulkona oli upea auringonnousu, käytiin räpsimässä kuvia. Sitten kampsut vikaa kertaa kassiin, pika-aamupala ja hyppäys veneeseen. Sukluoppaina oli jälleen Fabia kuten edellisenäkin Sipadan-päivänä, sekä Stuart. Oli hieno päivä. 4 toinen toistaan hienompaa sukellusta. Käytiin osittain samoissa paikoissa kuin viimeksikin, mutta sukellukset olivat silti hyvin erilaisia. Nyt kilpikonnia oli hieman vähemmän (tosin vähemmän tarkoittaa silti naurettavan runsasta lukumäärää) ja haita enemmän. Samoin bumphead parrot fishit olivat muualla, mutta muutoin oli tarjolla samaa ilotulitusta kuin edelliskerrallakin. On se vaan hieno paikka, ja käymisen arvoinen kaikille sukeltajille ja snorklaajille. Tauot ja ruokailut taas saarella, ja pyrittiin nauttimaan tällä erää viimeisistä sukelluksista koko rahan edestä. L teki hienon 3 minuutin videokoosteen Sipadanin parhaista paloista, ja video on katsottavissa täältä: http://vimeo.com/63419864

Auringonnousu Mabulissa

Matkalla Sipadanille

Nää halus kans mukaan

Veteen vaan

kilppareita katsomaan

Haikalan poseeraus

Underwater M+L

Vilkutus kaverille. Nähdään taas, joku päivä

Siinä se sitten oli.

Turistit ovat tavoilleen uskollisia ja hypähtelevät tauolla Sipadanin saarella.

Sitten päivä oli ohi, livuttiin takaisin laituriin ja viettämään vikaa iltaa. Vietettiin vielä laatuaikaa meidän terassilla pyörineiden koirien ja kissojen kanssa, parhaimmillaan meillä on ollut 3 koiraa ja 2 kissaa samaan aikaan kylässä. Terassin pielessä on hana, jossa voi huuhdella jalat, ja aina koirien tullessa avasimme hanat, että koirat saavat juodakseen ja ne rohmusivatkin tuoretta vettä aina innolla. Yksi kissa päästettiin välillä sisään ja se suunnisti aina sisään ja joi lätäköstä, joka oli jäänyt lattialle suihkun jäljiltä. Todella hyväkäytöksisiä otuksia, ja koirat oliat ekstaasissa kun niitä rapsuteltiin. Välillä tuli vähän kinaa siitä, ketä milloinkin pitää rapsutella. Ihania otuksia.

L ja karvakamu. Ne tuli aina terassille meitä moikkaamaan.

M ja toisessa kädessä kissa, toisessa koira. Suht koht sovussa elelivät. Ihan niinku mekin 🙂

Illalla seurusteltiin vielä hetken Marcon, Esterin ja tapaamamme brittipariskunnan Simonan ja Damonin kanssa. He olivat tulleet saarelle pari iltaa sitten, törmäsimme heihin Sipadan Water Villagessa ja he olivat ilman majoitusta. Kerroimme Scuba Junkiesta ja he lähtivät illalla mukaamme SJ:lle kysymään josko olisi tilaa, ja olihan heillä. Marcolla ja Esterillä oli meille myös uutisia: heidän piti jatkaa vielä hommia Mabulissa, mutta he olivat saaneet tarjouksen Balin lähellä sijaitsevan saaren sukelluskeskuksesta, ja olivat tehneet pikapäätöksen lähteä sinne, ja he lähtisivät jo huomenna. Tarkoitus on, että he saavat sukelluskeskuksen vetämisen vastuulleen jossain vaiheessa. Matkallaan Balille he viipyisivät Kota Kinabalussa (jonne mekin olemme huomenna lähdössä) muutaman päivän, ja sovittiin, että treffattaisiin siellä. Olipas hauska sattuma.

Seuraavana aamuna edessä oli pakkausurakka. Se sujui onneksi jo rutiinilla, ja saatiin kampsut kasaan. M kävi vielä kävelemässä lähikylässä ja ihailemassa SJ:n maisemia, ja klo 11:30 oltiin laiturilla kampsuinemme. Aziz, Ted ja muut kumppanit palasivat juuri sopivasti sukelluksilta ja päästiin vielä hyvästelemään heidätkin. Ja tietenkin M:n alahuuli alkoi taas väpättää ja silmistä tuli vettä. Voi peeveli, en sitten tästäkään lähdöstä selvinnyt ilman parkua, vaikka niin reippaasti yritin. Äh. Nää lähdön hetket on aina vaikeita. Sovittiin pysyvämme yhteyksissä ja sinne ne jäi kaikki laiturille vilkuttamaan, kun paattimme irtosi laiturista. Heihei Mabul, tännekin varmaan palaamme toivottavasti vielä joskus.

Pakkaaminen on tylsää puuhaa, varsinkin kun kamaa on aina liikaa mukana..

Asioilla on aina kaksi puolta.. Vähän tuli väriä hipiään.

L, A ja M vikassa potretissa lähtövalmiina

Scuba Junkien laituri taakse jää

Pikavenematka Sempornaan kesti kolmisen varttia. Scuba Junkien toimistolla päästiin vielä rapsuttamaan Ewok-koira, ja sitten minibussiin kohti Tawauta. Air Asialta oli eilen tullut ilmoitus, että kone lähteekin kahta tuntia aiemmin kuin piti, ja oli vähän hoppu. Kuskimme ajoi onneksi aika reippaasti, ja olimme kentällä sopivasti n. 3 varttia ennen koneen lähtöä ja päästiin kyytiin. Lentomatka Tawausta Kota Kinabaluun kesti vajaan tunnin. Se on sellainen ylös ja samantien alas –lento. Kota Kinabalun kentältä otimme taksin kohti keskustaa ja Hotel Sixty3:tä. Matkalla nähtiin kaamea rääkyvä röttelö, jonka ällöttävyyden  jäljiltä on vielä pienet traumat sielussa. Kun päästiin hienoon hotelliin ja saimme Executive Deluxe –huoneemme, traumat sulivat pois. Ah, tällainen se hotellin ja huoneen pitää olla. Huone oli iso, n. 52 neliötä ja siellä oli kiva flat screen –telkku, sohvaryhmä, valtava sänky ja kirjoituspöytä. Ja kylppärissä erillinen wc-huone, lavuaarihuone ja sitten se helmi: ihana märkätila, jossa oli sekä poreamme, että katossa integroitu sadevesisuihku. Sen lisäksi oli vielä käsisuihku, jossa oli 7 erilaista suutinta. Vaikka ei enää päästy sukeltamaan, niin kunnon läträysbileet saatiin joka päivä aikaiseksi omassa kylppärissä.

M löysi marenkia ja kas, suu oli taas messingillä

Meidän huone Sixty3:ssä. Balsamia rääkyvän röttelön aiheuttamille haavoille.

Huoneen koko 52 neliöö. Täällä vois asua vaikka pidempäänkin.

Kylppärikin oli iso

ja varustettu sadevesisuihkulla ja reilun kokoisella poreammeella. Ilo irti vikoista lomapäivistä. Kylpynne on valmis, sir.

Saapumisiltana olikin sopivasti sateinen ilma (ensimmäinen sadepäivä koko matkalla), joten päädyttiin sulkeutumaan huoneeseen. Illalla käytiin sen verran ulkona, että saataisiin sushia (kalaa ja mereneläviä ei Scuba Junkiessa ollut tarjolla), ja todella hyvä japanilainen ravintola Nishiki löytyikin ihan vierestä 30 askeleen päässä hotellin ovelta. Siellä saatiin kalanhimomme tyydytettyä, ja syötiin tosi hyvä japanilainen illallinen pilkkahintaan. Kävi tuuri, koska Kota Kinabaluun tullessamme meidän teki mieli sekä japanilaista että italialaista ruokaa, ja kummankin lajityypin edustaja löytyi ihan hotellin ovelta. Ruuan jälkeen takaisin huoneeseen, jossa ilta meni kylppärissä läträtessä. Nyt ei jaksettu huolehtia maailman pelastamisesta vaan käytettiin surutta vettä ja nautittiin lämpimästä porekylvystä ja sadevesisuihkusta. Pari seuraavaa päivää onkin sitten aikaa tutustua Kota Kinabaluun tarkemmin ennen kotiinpaluuta.