Hehee, sanoinko Boracayta paratiisiksi? Jos, niin ehkä Malapascua on sitten paratiisimpi, ehkä jopa paratiisein.. Saari on paljon pienempi kuin Boracay, sen ympäri kävelee parissa tunnissa. Silmiähiveleviä hiekkarantoja on useita, saaren asukkaat ovat ystävällisiä ja saari on myös tunnettu sukelluskohteistaan. Erikoisstara näissä vesissä on sukeltajille esiintyvä pitkäpyrstöinen thresher shark eli kettuhai. Niitä tänne yleisimmin tullaan katsomaan.

Viime postissa jäimme Cebuun yöksi. Aamulla Edwin-niminen kuskimme odotteli meitä pikkubussin kanssa. Hypättiin kyytiin ja ajettiin hissun kissun rannikkoa pitkin Cebusta kohti Mayaa. Ajomatka kesti reilut 3 tuntia. Juteltiin Edwinin kanssa mukavia, katseltiin ohi kiitäviä kyliä, välillä ajettiin vuori ylös ja sitten alas, ja niin oltiin perillä Mayassa. Mayassa meitä odotti taas, yllätysyllätys, banca-vene. Hypättiin siihen, ja ajeltiin sinisellä merellä n. puoli tuntia. Ensin nähtiin Malapascuan saari, ja lähemmäksi saavuttuamme näimme mereltä asumuksemme Tepanee Beach Resortin. Tepaneeta on kehuttu kovasti mm. Tripadvisorissa, mutta mitkään netissä näkemämme kuvat tai selostukset eivät tee oikeutta tämän paikan kauneudelle.

Taas yksi merimatka

Tepanee mereltä

Karautimme Tepaneen rantaan ja törmäsimme ensimmäisenä Tepaneen italialaiseen omistajapariskuntaan Andreaan ja Silviaan. Molemmat tulivat juuri merestä uikkarit päällään. Andrea kertoi meille paikasta. Tepanee sijaitsee pienen niemen kärjessä, jossa merimaisemat avautuvat joka suuntaan. Kaunis hiekkaranta on yksityinen, siitä on helppo snorklata ja rannalla on muutamia aurinkotuoleja, sekä baari, jota pitää niinikään italialainen Vittorio. Baarista saa aamupalaa, luntsia ja dinneriäkin, jos mainitsee etukäteen sellaista haluavansa. Pöytien vieressä on myös pari hierontapöytää, jossa saa tunnin hieronnan 6 eurolla ja mani- tai pedikyyrin 3 eurolla. Ja Tepaneen näköalat..

Rantsu, jossa kiva myös snorklailla

Yritin käyttäytyä coolisti, vaikka lähinnä mieli teki lähteä ryntäilemään sekopäisenä pitkin rantaa ja tuulettamaan ja karjumaan samalla lailla kun silloin kun Suomi voitti Ruotsin lätkän MM-loppuottelussa 1995. Vaivoin hillitsin itseni. Hetken höpistyämme meidät vietiin huoneeseemme. W-O-W. Meillä on oma talo kallion kukkulalla. Suora näköala merelle ja vielä auringonlaskun suuntaan. Talo on mukavan iso ja kylppärikin todella siisti. Talon/huoneen nimi on Manilyn. Kuulimme myöhemmin, että talomme on uusinta uutta, muutama uusi talo on avattu vasta jouluna. Sisustuksena on italialaisen tyylikästä, mm lattiat ja kaapistot ovat puuta. Ja kaikki on täällä itse rakennettua. Käsittämättömän hieno mesta. Andrea sanoi vaatimattomasti, että meillä taitaa olla hänen mielestään saaren kaunein huone. Yhdyn näkemykseen. L:kin pudisteli päätään ja hoki että ei hitto mikä mesta.

Meijän talo (se ei oo numero vaan sillä on nimi: Manilyn)

Meijän terassi

Meijän terassilta näkee sekä Tepaneen priva beachille..

sekä myös merelle, ja auringonlaskun suuntaan, kuinkas muuten..

Manilynin sisälmykset

Room with a view 🙂

Lisäiloa tuovat pihapiirissä asustelevat koirat. Ja kissat. Niitä on monia. Ruoka-aikaan ovat paikalla ja ansaitsisivat koiramaailman oscarit. Vanhin on kultainen noutaja Spike. Myös muita hauvoja on. Ne ovat hellyydenkipeitä. Yksi lemppari meillä on ylitse muiden, eräs vaalea hauva jolla on vikaa leukaperissä. Joko sillä on synnynnäinen vika, tai sitten sille on käynyt huonosti joskus. Ihana otus, ja niin nätti. Meillä on L:n kanssa koko ajan kädet jonkun kissan tai koiran turkissa. Ja sitten syödään samoilla näpeillä. Osa näistä on ihan ulko- ja eikenenkään-otuksia, eikä me muisteta minkään käsidesin kanssa täällä koko aikaa heilua. Saapi nähdä saadaanko mitään sanktioita huolimattomuudestamme. Hope not.

Vanha herra Spike

Ihana kettumainen Chicca

Relaxing on Malapascua

Lentävä koira

Muuta lajia edustava karvainen kaveri. L tarjosi sille uudelleensijoittumispalvelun, kun M ei suostunut jakamaan huonetta tän kans..

Majoituimme satulinnaamme ja söimme lounaan Vittorion baarissa. Pastaa, obviously :). Ihailimme arskanlaskun talomme terassilta ja Illansuussa käytiin viemässä kamat suklukeskukseen aamua varten. Keskuksella on myös hyvä ravintola ja baari.

Seuraavana aamuna heräsimme ihanaan näkyyn,  sängystä näkee suoraan aamuauringon valaisemalle siniselle merelle. Aamupalan jälkeen sukeltamaan Thresher Shark Divers –sukelluskeskuksen kanssa. Keskus on saaren suurin ja lähellä Tepaneeta, joten siksi kätevä. Teimme kaksi sukellusta ruotsalaisen Ludden opastamana, ja nyt ollaan ihan eri sfääreissä kuin Boracayllä. Paljon nähtävää, elämää, värejä ja koralleja. Malapascuan ympärillä on paljon laadukkaita ja tunnettuja sukelluskohteita, vedenalaista näkemistä riittäisi helposti ainakin pariksi viikoksi. Ja meillä on vaan viikko, kääääääääk. Loppupäivän chillailimme ja M räpsytteli kamerallaan taas auringonlaskukuvia. Muutaman otin..

Eka opiskellaan vene..

..sitten sukelluskohde…

..sitten lähdetään…

…päästään veteen…

.. ja viimein kala katsoo ihmistä ja ihminen kalaa. On se ihmeellistä. Ja hauskaa, näissä olosuhteissa.

M:n feivöritti pufferfish eli pallokala. Söpö kun mikä.

Taas yks merietana. Näitä tulee kaikissa väreissä ja eri kokoisina.

Suomalainen L ja ruåtsalainen L

Lisää Malapascuan versioita..

Seuraavana aamuna taas sukeltamaan, lähdettiin päiväretkelle Calanggaman-saarelle. Siitähän se riemu repesi. Hieno seinäsukellus, äärimmäisen hyvä näkyvyys (ehkä 40 metriä) ja seinän päällä upea koralliriutta. Ei virtausta, vaan helppoa, hauskaa ja kaunista sukellusta. Sukellettiin L:n kans eri ryhmissä kun mä suklasin nitroxilla ja L ilmalla. No ei menoa haitannut, muutoin oltiin koko päivä yhdessä. Sukellusten välillä rantaudutiin grillilounaalle Calanggaman-saarelle ja taas oli pimeistä sysimetsistä saapuneen suomalaisturistin vaikea pysyä nahoissaan. Silmille läväytetään vinhaa vauhtia entistä käsittämättömämpiä kuvituksia omalle käsitykselle sanasta paratiisi ja kun siellä sitten on, ei riemulla ole rajoja. Kirkua ei koko ajan voi, muut eivät ymmärtäisi. Kiljun siis sisäisesti riemusta ja koen samalla alustavaa paniikkia ja pahoinvointia siitä, että kohta täältä on lähdettävä. Seurataan myös usein koto-Suomen säätilannetta. Maaliskuu ollut koko ajan pakkasen puolella, ei naurata. Täällä ei muista, miltä pakkanen tuntuu, kun missään olosuhteissa ei ole liian kylmä eikä liian kuuma.

Calanggaman on ihan pikkuinen minisaari. Sitä ympäröi turkoosi meri. Toisessa päässä on vähän palmuja ja toisessa n. parin metrin levyinen ja parin sadan metrin pituinen hiekkasärkkä, joka vaan jossain vaiheessa katoaa mereen.

Että tämmönen:

Karautettiin komiasti perille

Calanggaman taukopaikan suuntaan..

ja hiekkasärkän suuntaan.

Tässä se on. M:n The Paratiisi.

Oudot turistit Suomesta hyppäävät ilmaan.

Nähtiin me kyllä kalojakin..

Mureena

Palattiin suklureissulta naama hangon keksinä kotiin Tepaneehen. Oltiin sovittu, että Vittorio säästää meille vähän lounaaksi tekemäänsä kalaisaa pastakastiketta ja laittaa meille illalla ruuan, mutta sitä ennen M kävi hieronnassa/nirvanassa. Olen käynyt hieronnoissa x-määrässä paikkoja siellätäällä, ja tämä Tepaneen hierontatädin käsittely hyppäsi top3:seen. Kuulemma muutkin vieraat ovat kehuneet, eikä syyttä. Täysin omanlainen tyyli ja ympäristö ei voisi olla parempi. Ja 6 euroa tunti. Milloinkohan me herätään? Upean päivän päätteeksi vielä dinneri kotorannassa a la Vittorio ja aikaisin tutimaan. Seuraavana aamuna on thresher shark – eli kettuhaisukellus Monad Shoal –nimisellä sukelluspaikalla. Suklukeskuksella oltava 05:00, herätys 04:00..