Pää leijailee hattarapilvissä tän päivän kuninkaallisen käsittelyn jälkeen, palataan siihen kohta. Boracay on superlatiiveja kaikista mukavista ja hyvistä adjektiiveista. Aika kuluu hurjaa vauhtia. Ihan turhaan ostin Geo-lehden mukaan lentokentän ärrältä, täällä mitään lehteä tuijoteta, kun haavi auki yrittää ahmia näitä maisemia minkä kerkeää. Että voi sitten kotona kinosten seassa koittaa palauttaa mieleen miltä täällä näyttää, tuoksuu ja tuntuu.

Ekan yön asuimme perusmajapaikassamme Island Jewel Inn:ssä, josta muutimme 2 yöksi saaren toiselle puolelle Bulabog Beachille, joka on varattu leija- ja surffilautailijoille. Tähän aikaan vuodesta tuuli osuu suoraan tuolle rannalle joten olosuhteet kiteilylle ja surffaamiselle ovat täydelliset. Bulabog Beachilla ei ole aurinkovarjoja eikä siellä voi uida ja se on paljon rauhallisempi kuin White Sand Beach. Majapaikastamme Mi Suenosta oli kelpo maisemat Bulabog Beachille, olimme enemmän kuin tyytyväisiä.

Mi Sueno

Maisemat kohdillaan vaihteeks

Mi Sueno, ruskea talo kukkulalla

Pokkaa mullon ainakin

L kiteili kahtena päivänä. Ekana päivänä leija oli liian pieni, tuuli melko voimakas ja puuskittainen ja liikkeelle pääsy vähän haasteellista. Opena oli ranskalainen käkkäräpää Benjamin. Pari tuntia läträttyään pojat päättivät lopettaa siltä päivältä, ja me majoittauduttiin partsille ihailemaan maisemia. Iltapäivällä haahuiltiin vielä White Sand Beachin ”keskustan” puolelle, syötiin ja otettiin jalkahieronnat rannalla auringonlaskun aikaan. Illalla kotiin kävellessämme M löysi paikalliselta hedelmänmyyjältä papaijaa ja aah, makunautinto oli täydellinen. Ei ole papaijan ja mangon voittanutta!

Välineurheiluako?

Bulabog Beach

Dog & the rider

Ending the day in a good way 🙂 . Tunnin jalkahieronta rantsulla 7 erkkiä.

Toisena päivänä L:n kiteopettaja vaihtui itänaapuri-Dimaksi. Leija oli isompi ja tuuli tasaisempi ja niin L nousi jaloilleen ja kiisi leijan vetämänä rantavesissä. M kuvasi minkä kerkesi, ja tänään L pääsi tosi hyvälle jyvälle hommasta. Hauskan ja helpon näköistä hommaa kun sen osaa, mutta opettelu vaatii kyllä runsaasti aikaa, kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Prot käsittelevät leijaa ja lautaa miten päin tahtovat, ja korkeat ja näyttävät taitohypyt ovat kivaa katseltavaa.

Näin se sujuu!

Jee, mä opin!

L ja leija

Helppoa kun sen osaa

M:n base camp leijarannalla

Nääkin oli siellä

L jäi vielä leijailemaan ja M lähti iltapäivällä kotia kohti, kävelin rantaa pitkin, lounastin ja pyörin kaupoilla. Illalla istuin kotirannassa katsomassa auringonlaskua, toisessa kädessä olut ja toisessa banaanipirtelö. Mietin siinä sitten, että loma on ihmisen parasta aikaa. L saapui leijailemasta ja kunnon suomalaisina löysimme tiemme naapurissa sijaitsevan japanilaisen spa:n saunatiloihin. Siellä me sitten saunottiin ihan suomalaisessa saunassa. Tuli kotoisa olo.

Sais täältä ehkä töitäkin. Kuukausipalkka n. 40-55 erkkiä, ja tipit päälle..

Koululaisia kotimatkalla

Lääkkeitä saa ihan kioskin luukulta, apu löytyy vaivaan kuin vaivaan

Paikallinen olut San Miquel

Suomi-sauna se löytyi tästäkin maailmankolkasta

Vähän lisää läträystä saunan päälle

Peruskotimme Boracayssa: Island Jewel Inn. Ei moitteita.

Seuraavana aamuna oli vuorossa eka sukelluspäivä. Siitä tulikin hyvin erikoinen. Meidät haettiin 8:lta trikella (paikallinen kolmipyöräinen sivuvaunullinen mopo) sukelluskeskukseen. Siellä kamojen vaihto ja veneeseen . Täällä homma toimi taas hieman erilailla kun muualla. Sukellustukialuksena toimii paikallinen vesikirpun näköinen banca-boat. Briiffejä ei juuri ollut muuta kuin että max syvyys on 40 metriä.. Henkilökunta kantoi kamat veneeseen. Me sukellettiin nitroxilla, mikä tietty vähän ihmetytti kun edessä oli pari syvää sukellusta, mutta ei jaksettu ruveta vääntämään kättä hapen osapaineista… Eka sukellus piti tehdä Yapak 4- nimiselle seinämälle, seinä alkaa 30 metristä ja jatkuu 70 metriin asti. Mukana oli dive masterinamme hollantilainen Belinda, hänen ranskalainen ystävänsä Juliet, sukelluskeskuksen omistaja Willy sekä itänaapuri Andre. Willyn tehtävä oli johdattaa meidät Yapak 4:lle ja toimia muutenkin ylipäällikkönä.

Kamat niskaan, takaperin kuperkeikka veteen ja alaspäin hiiohoi. Ei nähty sitten yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Ei ensimmäistäkään kalaa. Ei seinämää. Ei pohjaa. Heti alkumatkasta kävi selväksi, että Willy oli eksynyt, ja niinhän siinä kävi, että sukelluspaikkaa ei löytynyt. Hetken reilussa 30 metrissä pyörittyämme W päätti keskeyttää sukelluksen ja tultiin sitten suht reippaasti ylös. W pahoitteli kovasti ja ilmoitti, että tästä sukelluksesta ei veloiteta mitään. Mentiin veneellä kuvaukselliselle Buka-beachille pitämään taukoa, ja vähän ajan päästä uusi yritys, tällä kertaa kohteena Yapak 2. Kamat niskaan, pyörähdys veteen ja astuttiin vedenalaisen bussin kyytiin. Virtaus oli voimakas ja kiisimme eteenpäin. Nyt näimme vähän pohjaa ja muutaman kalan, mutta en edes jaksanut käynnistää uutta kameraani. Kiisimme vauhdilla ja laskeuduimme ja yhtäkkiä olimme taas 35 metrissä. Ei näkynyt mitään. Ja taas ylös. W pahoitteli todella vuolaasti ja sanoi, että näkyvyys oli kertakaikkisen surkea, ja kävi todella huono tuuri. Meitä ei varsinaisesti haitannut, sillä meillä ei ollut suuria ennakko-odotuksia. Sää oli upea, saimme merimatkan kivalla veneellä ja totesimme sukelluskamojemme olevan kunnossa, joten mikäs tässä päivää viettäessä, vaikka vetten alla ei nähty mitään. Ja ehkä juuri siksi yksi erikoisimmista ja ikimuistoisimmista sukelluspäivistä tähän saakka. Hauskaa. Sovimme tulevamme ylihuomenna kokeilemaan uudestaan.

Loppupäiväksi otimme ryöstöhintaiset aurinkopatjat rannalta ja kärvensimme nahkojamme, käytiin uimassa ja löhöiltiin.

Leirimme palmun alla

L:n water sport shirtin pahis sai meressä uuden lookin

M kävi täällä

Läträystä, osa 287

Lomavarpaat

Island Jewel Inn:n rantapyyhemuotia

Tämä on myös kummitusten suosima lomasaari. Nekin vaihtavat vapaalle ja vetävät valkoisen sijaan värikkäämpää lomakaapua ylle.

Ja sitten se tuli. Auringonlasku. Oltiin Disneyn piirretyssä. Meinasi jo tulla paha olo kun kauneus meinaa mennä yli. Ottaa silmän käteen ja katsoo:

M:n kamera laukoi tauotta otoksia. Ei oltu ainoita rannalla kuvauskojeen kanssa, rantaviiva täyttyi ihmisistä eikä tarvitse ihmetellä miksi. Illalla talsittiin rantsua pitkin kotiin ja käytiin murkinalla.

Harva se ilta on taivas täynnä ilotusta

Tämän päivän eli maanantain 11.3. pyhitimme itsemme hemmottelulle. Aamulla hoideltiin rästiasioita, käytiin vähän Täydellisellä Rannalla napsimassa fotoja ja syömässä ja klo 13 astuimme valoon. Olimme varanneet ihan hotellimme lähellä rannalla sijaitsevasta Bella Isa Spasta kornin nimisen King & Queen –paketin. Nimeen se kornius sitten jäikin. Astuimme liukuhihnalle, joka kuljetti meidät läpi hoitojen ilotulituksen. Ensin kropan kuorinta (body scrub). Sen jälkeen kokohieronta omavalinnaisella hierontaöljyllä. Hieronnan jälkeen kasvohoito. Sitten täysi jalkahoito hierontoineen ja kynsihoitoineen. Lopuksi vielä hiusten ja päänahan hemmottelua. Näihin saatiin kulumaan aikaa 4,5 tuntia. Taju lähti sen seitsemän kertaa. Hoitotädit osasivat hommansa ja tyylikäs ympäristö kruunasi kokonaisvaltaisen, kaikkia aisteja kuormittaneen euforian.

The White Sand Beach eräänä maaliskuisena aamuna 2013.

Mä silmät luon ylös taivaaseen..

Ku ei vaa voi olla hehkuttamatta, anteeks..

Bella Isa Boracayn spa-fiiliksiä

Eikä tässä vielä kaikki! Pakettiin kuului hoitojen lisäksi auringonlaskupurjehdus. Paattimme nimi oli Peace & Love ja se oli todella metka katamaraanityyppinen purjevene (te purhehtijaihmiset katsokaa kuvista, te kyllä tiedätte paremmin, ei meillä oikeasti ole mitään hajua mikä vene oli kyseessä). Se meni hurjaa vauhtia ja on kuulemma voittanut paljon purjehduskisojakin. Hieno kokemus tämäkin kiitää vetten päällä auringonlaskun aikaan. Rupeaa jo kohta itseäkin ärsyttämään kun kaikki on koko ajan niin älyttömän kaunista.

Nopsa paattimme Peace & Love

Purjehduksen jälkeen meidät käytettiin vielä Spa:ssa jalkapesulla, ja paketin viimeinen osio oli 3:n ruokalajin kynttiläillainnen rannalla Blue Mango –ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, en kehtaa tähän enää muuta sanoa. Pisteenä iin päälle saimme Spa:sta vielä lahjakassin, joka sisälsi hierontaöljyä, käsintehdyn saippuan sekä sinisen sarongin. Leijailimme hotelliin jalat hädintuskin rantahiekkaa koskettaen toipumaan tästä Ultimate Pampering –päivästämme. Hih, King & Queen –package. Todellakin.