Hong Kongista (aka M:n kielellä Hirveen Kiva) tuli yksi mun lempparikaupungeista, kun vuosi sitten käytiin täällä ekaa kertaa. Nautin, kun ympärillä on pilvin pimein ihmisiä ja vilinää ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä.

Ehtana city-immeisenä mua ei kovin helposti eksytetä näissä suurkaupungeissa. Pään sisäinen kompassi toimii paremmin kuin hyvin ja L on tyytyväinen, kun ei tarvitse säätää ja huolehtia suunnistamisesta.  Karttaakaan ei ole pahemmin tarvinnut vilkuilla ja L ihmettelee, miten kykenen muistamaan kadunkulmat jos niistä on kerran kuljettu ohi. Mutta auta armias jos mut lyödään keskelle haja-asutusseutuja (tai vielä pahempaa: keskelle luontoa), niin ei mitään toivoa löytää perille..

Kaksi vuorokautta HK:ssa on hujahtanut, ja ollaan ehditty tehdä ja nähdä vaikka mitä. Alla kuvia, jotka kertovat  enemmän kuin. Varoituksena etukäteen: olen hulluna pilvenpiirtäjiin.. Mutta pakko kertoa hotellista. Wow. Olimme vaikuttuneita. Osasin kyllä varaajana odottaa paljon ekalta hanimuun-hotlalta, mutta en ihan näin paljoa… Hotellimme on Panorama Kowloonissa Tsim Sha Tsuin alueella. Hotellissa on 39 kerrosta. Meidän huone on 3701, joka on korkeimmassa asuinkerroksessa. Saimme kulmahuoneen joka on suurempi kuin muut saman luokan huoneet. Ikkunat on kahteen suuntaan lattiasta kattoon ja näköala on huikea. Meillä muutaman ylimmän kerroksen asukeilla on oma luotihissi yläkerroksiin, joten hissejä ei tarvitse odotella. Huonehinta oli tyyriinpuoleinen, mutta kohtuullinen ottaen huomioon, että se sisältää mm. ensiluokkaisen aamiaisen the View:lla, netin, minibaarin sisällön, junalipun lentoasemalle, ruoka- ja juomatarjoilun iltasella jne jne.

Ekana iltana näköalamme nähneenä muutimme suunnitelmia ja päätimme telkeytyä huoneeseen loppuillaksi. Ovelta kuului koputus ja sisään kannettiin pullo punkkua ja suklaata, ja olo oli kuninkaallinen. Siinä sitten aseteltiin sohva ikkunan eteen ja mutustettiin eväitä tuijotellen epäuskoisina ja mykistyineinä Hong Kongin siluettia. HK:ssa on molemmin puol jokke jokailtainen valoshow, ja sitä ihailimme omasta huoneesta. Äsken oltiin kotona ja nyt ihailemassa upeaa Suuren Maailman maisemaa. Pienet lentokoneille, jei!!

Maanantai-aamuna herättiin ajoissa. HK:n aika on +6 tuntia kotoaikaan. Ei ollut jetlagia. Päivän ohjelma sisälsi käynnin the Peakillä (korkea näköalakukkula), josta on upeat maisemat yli Hong Kongin. Teimme myös kävelyretken Peakin ympärillä, ja reitillä tuli esiin toinen toistaan upeampia näköaloja. Peakin jälkeen mentiin Hong Kong Parkiin (sopivan pieni pala luontoa M:lle cityn keskellä), ja illalla olin järjestänyt L:lle yllätyksen (Saryn ystävällisellä avustuksella, kiitos Sary!): L pääsi taekwondotunnille, jossa L potki menemään hiki päässä ja onnellisena. Treenien jälkeen oli sopivaa vielä päivän päätteeksi käydä Bruce Leen patsaalla Avenue of Starsilla. Siellä me kuvattiin Brucea ja lyhyet kiinalaiset halusivat kuvauttaa itseään L:n kanssa. L oli melkein Brucea suositumpi :).

Let the pics tell the story:

Da room with da view:

Ja toinen ikkuna toiseen suuntaan:

Ja sama ehtoolla laservaloshown aikaan:

Retkipäivä the Peakille (wauuuuu!!):

Sanoinko jo, että tykkään pilvenpiirtäjistä..?

Pömpeli, jonka katolta ihaillaan maisemia:

Muista viedä koirasi koiran vessaan.. (siis what? minne???)

No tänne:

Epämääräinen paketti kävelyreitin keskellä. Onneksi poliisilla näytti olevan homma hanskassa.

Hong Kong Park (nature as M likes it):

Kyseessä ihan selkeesti töyhtöhyypikäslajeja:

Three amigos:

Pilvenpiirtäjistä riehaantuva outo turisti matalan rakennuskannan Suomesta:

View alhaalta ylös:

Niin kaunista, niin kaunista. Kun taivutat pääsi ylös, näät taivaan sijaan tämän.

Jotkut halailee puita, toiset jotain muita:

Hikiset mutta onnelliset taekwondokat treenin jälkeen:

Kovista kovin kungfu-miäs, se on Bruce itte

M Avenue of Starsilla. M happy.